Referointi muutamasta päivästä

Nyt siis tosiaan on saanut ensimakua siitä, millaista on olla talon rakentaja: kiirettä on pitänyt niin että ei ole tännekään ehtinyt kirjoitella. Timpurin sanoja lainatakseni: TÄMÄ ON VASTA ALKUSOITTOA! :D Mulla pitäisi olla läppäri siellä tontilla, sillä siellä mulle tulee aina mieleen ajatuksia mitä pitäisi kirjoittaa. Ja sitten kun tulen tänne, niin tämä on tällästä diipadaapaa ympäripyöreetä kuivaa selostusta siitä mitä ollaan tehty :(

Ottakaa mukava asento siinä sohvalla ja varautukaa nukahtamiseen, sillä tässä sitä juttua nyt sitten tulee *haukotus* :

Päivänä eräänä mies hääräsi tontilla konekuskin ja sähkömiehen kanssa. Mulla ei ollut tontilla sinä päivänä mitään "roolia", joten pidin reippaan kodinhoidollisen työpäivän. Sitä perusjuttua; pyykkäystä, siivousta, jne. Kyllä te tiedätte... No jälkeenpäin sitten tietysti harmitti, kun en kotitöiden painostamana hokannut että tietenkin mun ois pitänyt olla siellä kuvaamassa !! No, sinne oli tullut tämä:

Nyt meille tulee sähköäkin!

Hellettä on todella pitänyt- me valittiin ilmansuuntien mukaan "hyvä" tontti ja siellä tosiaan paistaa aurinko koko päivän !!!!! Eikä se ole vain paistanut, vaan paahtanut.  Me ollaan tehty miehen kanssa pohjia öpaut 40 asteen kelissä. Vaan enpä vilukissana valita, vaan NAUTINNAUTINAUTIN !!! Todetessani miehelleni "en kestä kun kylmät alkaa, muutan jonnekin lämpöiseen", hän sanoi kuulleensa tuon aika monta kertaa.... :D
Venerantaan kulkeneet lukuisat ihmiset varmaan ajattelivat, että hulluja ollaan kun tollaisessa kelissä huhkitaan. Vaan taloapa ei rakenneta sääiden mukaan- ainakaan tässä vaiheeessa kun meidän oli pakko saada pohjat viikonlopun aikana valmiiksi.

Että olipa siinä sitten rouvallakin ihan oikeaa tekemistä:

Sepelin haraamista = tontin pohjan tasoittamista

On muuten pirun tehokasta hyötyliikuntaa tuo! Olen NIIN iloinen, että pystyn noita hommia tekemään. Mulla on ollut polven kanssa ongelmia reilun vuoden ajan ja tammikuussa tehdyn operaation jäljiltä on ollut aika vaikaita aikoja. Eli kroppa on ihan raihnaisessa kunnossa, joten kaikki fyysinen ponnistus tontilla on ihan vaan pelkkää plussaa! Sekä mulle, että miehelle ;)

    Sähkömiehen käynnin jäljiltä peiteltiin myös antennipiuha maan alle. 

 

 

 

Koska oli niin kuuma, me tehtiin töitä etelän maitten tyyliin: aloitettiin klo 8.30-12 ja pidettiin siestaa klo 17.30 asti. Hommia paiskittiin sitten klo 21 asti. Lämmintä riitti vielä silloinkin :)

Tässä täryyttäjä-mies on niin iloisena että! (kuva on otettu aamupäivällä ;)

Mun sisäinen pilkunviilaajaa nosti päätään kun tasoitettiin tonttia. Koen olevani sellainen hälläväliähäkkinen, mutta ajoittain kun teen jotakin, josta kädenjälki näkyy, pitää kaikki olla millilleen. Hyvä etten alkanut poimimaan sepelinmuruja yksitellen kun yritin saada mahdollisimman tasaista tulosta... Ja sitten kun luultiin, että tasaista on niin vaihdettuasi paikkaa josta tarkkailla tonttia, niin aina löytyi petrattavaa! Illalla kotiin lähtiessä tilanne oli se, että mulla vilisi ja pyöri sepelit silmissä enkä osannut sanoa onko tasaista vai ei....

   Illalla näytti sitten tältä joku kasa vielä näköjään tasoittamatta tässä kuvassa :D )

 

 

Seuraavana päivänä eli eilen ei sitten ollutkaan muuta puuhaa, kuin täryyttäminen vielä kerran (eli miehen hommaa). Ja piruvie mun mielestä se tontti oli tasaisempi edellisiltana kuin viimeisen täryyttämisen jäljiltä. Mies oli tietenkin eri mieltä :) Mulla oli siis aikaa vain istua ja ihmetellä. Laitettakoon sitten 4kympin kriisin piikkiin tai orastavaan hulluuteen, mutta tuolla tontilla oleilu on avannut mun silmiäni kaikenmaailman pienille, tärkeille asioilla. Olen ihastellut tuoreitten koivunlehtien väriä ja tuoksua, mustikoiden täydellisiä muotoja ja värisävyjä, mättäiden huumavaa tuoksua, lintujen aamuisia konsertteja, tuulen suhinaa....ja eilen, ihan huippua, näin PERHOSEN TOUKAN !!!!! En muista milloin olen sellaisen nähnyt viimeksi, joten juoksutin sen nähtäväksi miehellekin tohkeissani. Tärykone pysäytettiin toukan takia ja siinä me sitten ihmeteltiin sitä yhdessä (=ollaan molemmat lapsena kerätty perhosia)  :)

Tontilta päästiin eilen irtautumaan jo puolenpäivän jälkeen ja päätettiin lähteä merelle. Istuessani veneen keulassa, lämpöisen tuulen sivellessä ihoa ja meren pirskotellessa suolavettä jaloille tuntui, että elämä on ihan täydellistä. Ajeltiin saareen muutamaksi tunniksi; syötiin, uitiin ja makoiltiin (= otettiin päiväunetkin) eli "nollattiin" itseämme. Ihan täydellinen päivä !

...ja kuten aina, olen surullinen joka kerta, kun pitää tulla mereltä pois... Viime kesänä veneen remontointi esti pitkien matkojen tekemisen, tänä kesänä rakentaminen- ensi kesänä pihan tekeminen ei toivon mukaan estä megalomaanista veneilyä !!! ;) Rantauduttuamme iltasella meillä oli sovittu timpurin kanssa treffit tontille; hän saapuu areenalle puuhastelemaan huomenna.

Timpuri tarkasti vielä meidän tekemät korot. Mukana ihmettelemässä asiaa oli myös miehen veli, joka ystävällisesti uhraa kesälomaansa meidän projektiin !

Mukana tontilla oli myös kuopus, joka oli merkinnyt reviirin...........

Tätä kirjoittaessani olin hälyytysvalmiudessa mennä tontille vastaanottamaan harkkoja. Puhelin soi äsken ja Starkin kuski sanoi, että riitti kun puhelimessa kerroin paikan mihin harkot laitetaan. Mikä pettymys ! Kun taas odotin, että saisin tehdä jotain "oikeesti" tämän projektin eteen - piru vie, että tässä alussa tätä intoa riittää ... :D