Päivä elämästäni

Nyt on takana sellainen päivä, että voin sanoa että olemme kohteessa. Todellakin.... Aamulla klo 6:50 tontilla kulkiessani mieleen juolahti jostain syystä, että eihän meidän pitänyt koskaan alkaa rakentamaan taloa. Heti perään tuli ajatus, että näinhän tän pitää olla, että tää on ehdottomasti meidän juttu. Jännä fiilis, kun kauan odottaa että alkais jo jotain tapahtua ja kun yht´äkkiä huomaa olevansa "rakennusmyrskyn" silmässä.

Aamu-auringon kajoa tontilla

Tämä päivä oli varsinaista hulinaa tontilla- miehet tekivät paljon töitä, mutta kävi siellä väkeäkin: kolme tulevaa naapuria, vesilaitoksen miehet, tulevien naapureiden isä, allekirjoittaneen isä veljensä kera, kaupungin tarkastaja ja vastaava mestari. Paikalla puuhastelemassa olivat mieheni lisäksi putkimies, kaivinkonekuski ja "hiekankuljettaja".

Ja olinhan siellä minäkin, tässä kuvan alalaidassa :)

 

Tänään olen läpikäynyt varsinaisen tunneskaalan turhautumisesta onnistumisen elämykseen. Aika monta kertaa tunsin päivän aikana itseni NIIN tarpeettomaksi, kun tontilla puuhat olivat tänään vain raavaille miehille. Kertakaikkista turhautumista, plääh! Lieneekö putkimies sen huomannut, kun värväsi minut rautakauppaan hakemaan tavaraa...ja voi pojat, että olinkin sitten tärkeenä! Ekaa kertaa siis ostamaan jotakin sellasia härpäkkeitä joista en ollut ihan varma mitä ne olivat, mutta rööriroope oli ystävällisesti ilmoittanut liikkeeseen suoraan mitä haluaa ;)

Eka kerta tiliasiakkaana sujui muuten kommelluksitta, mutta kun myyjättären kehotuksesta menin pihalta etsimään miesmyyjiä, niin kauhulla sain seurata miten trukki lipui autoamme kohti. Oli kyllä niin läheltä piti tilanne, että ! Ja tuo eka kerta sujui niin hyvin, että putkimies lähetti minut sinne toistamiseen ;)

Myös mieheni keksi minulle kiitettävästi puuhaa; sain hakea vanhempieni luota kuulosuojaimet ja kirveen. Ihan itse kehittelemiin työtehtäviin kuului edelleen kivien keräilyä autotallin kupeelle, kahvin keittämistä (ja tarjoilua), juomien hakemista kaupasta.... ja tärkein tehtäväni oli juottaa työmiehiä, sillä sää oli TODELLA helteinen!!!

Ai niin, sainhan minä levittää kangasta tähän talon alle....

...ja autotallin alle.

Mies pääsi täryyttämään...

--ja mittaamaan (ja sitä totisesti tehtiin tänään moneen otteeseen!)

Vesilaitoksen miehet toi meille vettä :)

Soraa tuli tontille...ja tuli...ja tuli...ja tuli....ja tuli....

Putkiojiin hävisi miehetkin, sen verran syviä ojat olivat :D

Päivän dramaattisin hetki koettiin, kun putkimies heitti vinkin miten ilmastointihärpäke saataisiin pois kodinhoitohuoneesta. Sehän oli meillä murheenkryyninä jonkin aikaa khh:n suunnitelmia tehdessä, kun ei mahtunutkaan tekniseen tilaan. Meidän lvi-suunnittelijalle siis soitto pikaisesti aiheesta, vaan hänpä ei näyttänyt vihreää valoa. Hänellä ei ollut kieltoon mitään perusteita, mutta ei on ei. Mieheni soitti ruokatauolla hänelle uudestaan, eikä hän enää asiaa tyrmännytkään. Eli suurensuuri ilonaiheeni tänään on se, että khh tulee saamaan uuden suunnitelman (suunnittelija ei ole ehkä ihan yhtä mielissään.... ;).


Jos rapuja oli yleisönä, kun me päivän päätteeksi sukellettiin mereen niin ne kyllä luuli meitä sukulaisikseen- niin lahjakkaasti me itsemme poltettiin auringossa tänään. Yhteenvetona sanottakoon, että miehet olivat erittäin ahkeria sääolosuhteista huolimatta. Huomenna aamulla työ jatkuu klo 8. Minä tyttö pidän huomenna pyykkipäivän, sillä tontilla ei ole mulle mitään puuhaa- juokoot pojat vissynsä ilman mun tarjoilupalvelua ;)

...ja nyt...menen rasvaamaan palaneita jalkojani ja käsiäni.....