Pro Kivi

En muista kiinnittettiinkö kiveen huomiota valittaessa "ykköstonttivaihtoehtoa". Mutta heti kun tonttia mentiin arpajaisten jälkeen tarkastelemaan, oli selviö että kivi jää sille sijalleen mihin se on joskus aikojen alussa muotoutunut. Siinä vaiheessa kun kaupungin miehet alkoivat huristella härveleillään alueella ja rantaan oli ilmestynyt raksahemmojen parakkeja, iski paniikki: MITÄS JOS TYÖMYYRÄT RÄJÄYTTÄVÄT KIVEN???!!!

Paniikin suuruusluokalle oli helppo naureskella; kivihän se kuitenkin vain on. Paniikki kuitenkin äityi niin kovaksi, että eräänä sunnuntaina oli pakko keksiä jotakin radikaalia kiven suojelemiseksi. Näin syntyi  Pro Kivi. Punaisella tussilla lyhyt ja ytimekäs teksti, paperi laminointikoneen läpi ja eikun mummolaan rakentamaan kylttiä. Hieman pitkähköjä katseita sai meidän jämerästi marssiva delegaatio (4hlöä), minä päättäväisimpänä (ja ehkä myös noloimpana) kyltti kourassa.

Mutta tämä ei riittänyt kivi-aktivisti-äidille, ei. Ahdistava ajatus kiven räjäyttämisestä kyti edelleen. Kaksi päivää myöhemmin sukelsin autolla aamulla klo 7 pää kylmänä keskelle rakennustyömaahässäkkää etsimään henkilöä, joka voisi kiveni pelastaa. Pelastava enkelini istui työmaakopissa ja kertoi minun saapuneen kreivin aikaan, sillä kaupungilta oli juuri tullut käsky että kaikki kioskin kokoiset kivet räjäytetään alueelta. Enkeli antoi samantien ohjeistuksen vieressä istuneelle miehelle, että kiven ympärille laitetaan "viralliset kepit" suojelemaan kiveä. Enkeli totesi, että noin hienoa kiveä ei saa mistään ennen seuraavaa jääkautta. Ja se on mulle vähän liian pitkä aika odottaa, malttamaton sielu kun olen.

Kivi puhuttaa edelleen nyt, kun yritetään mahduttaa tontille autotallirakennusta. Siitä saisi toimivamman, jos kiveä siirrettäisiin. Mutta ei. Kiveä ei siirretä. Siinäkin on jo sulattelemista, että suojelemani mustikkamättäät riivitään osittain rakennuksen alta. Mättäitä onneksi tontilla riittää. Mutta suojelemisen arvoisia kiviä on vain yksi.

Seuraava aste suojelussa olisi itsensä kahlitseminen kiveen.