maanantai 5. syyskuuta 2011

Viekää minut kartalle!

Olen nimittäin tipahtanut ihan täysin meidän projektin kyydistä. Syynä ei ole kiinnostuksen puute eikä arjen kiire, vaan ihan tällänen syksyinen perusjuttu: flunssa. Kun olet kärsinyt joskus perusflunssan ja kerrot sen öpaut kymmenellä, tiedät mikä täällä on ollut meininki. Tätä naputtaessani on menossa pötköttelypäivä #10. Että tosiaankin haluaisin jo palata tuohon ihan normaaliin arjen pyörteeseen. (eli seuraavan kerran KUN marmatan arjen hässäkkää, niin muistuttakaapa minua tästä hetkestä...) Mies on joka ilta kotiin saavuttuaan tehnyt selontekoa päivän urakoinnista, mutta arvatkaa vaan onko tämä pää ottanut mitään vastaan....

Niin se vaan hujahti miehenkin 5 viikon rakennusloma ja hän pääsi tänään "ihan oikeaan rakentajan arjen" syrjään kiinni. Niinhän tuo sitten pyrähti heti töistä tultuaan raksalle vastaavan ja timpurismiehen kanssa palaveeraamaan. Kuullosti oikein hyvältä idealta, että päivittävät projektia. Sillä päivitettävää kyllä aina tälläisessä duunissa riittää! Palaan niihin asioihin tuonnempana.

Jos nyt olen ihan oikein ymmärtänyt, niin autotalli alkaa olla kattotiiliä vaille valmis (maalattukin). Taloprojekti on venynyt meille luvatusta max kahdesta viikosta hieman (on kuulemma ihan normimeininkiä, että pystyttäjät seilaa useamman työmaan väliä). Perjantaina pitäisi olla työn luovutus (vai mikähän se virallinen termi mahtaa olla...). Muurari on käynyt jotain seiniä sisätiloissa muuraamassa.Ja mies on kiitettävästi (tai no, kunhan nyt pääsen katsomaan paikanpäälle...) hoitanut mun siivoojan roolin mun sairastaessa oman rakennusurakkansa lisäksi.

Että pikainen päivitys huterilla tiedoilla tällä kertaa ...KERA MIEHEN KOTIIN KANTAMIEN KUVIEN (näiden kuvien ottamisen jälkeen on kuulemma tapahtunut edistystä;):



Tässä näkyy hyvin pintojen värisävyjen ero; talo on vasta pintamaalattu


PS: Himppusen mietitytti tuo meidän talon väritys, kun se näytti ihan vaaleansiniseltä kun sen viimeksi näin....ilmeisesti se vain on siniseen taittuva vaalea harmaa. Ihan metsään värivalinta ei todellakaan ole mennyt, älkää pelästykö, mutta jos sen joskus haluaisi muuttaa niin ainahan sen voi muuttaa kun talo maalia seuraavan kerran pintaansa vaatii. No big deal!


sunnuntai 21. elokuuta 2011

Jälkeiset

Kyllä nämä päivvät vaan viuhuu V-A-U-H-D-I-L-L-A !!!!!!!!!!!!!!!!!!! Eilinen päivä meni hääriessä talon ympärillä, pyhäpäivästä huolimatta ;). Kirvesmies ja siippa väkersivät autotallia (joka on tänään tarkoitus saada sateelta suojaan "koska tiistaille on luvattu sadetta") ja minä polttelin roskia. Perheen nuorimmat miehet ohjeistettiin tekemään selvää (=siistimään) yksi lautakasa, joka nyt onkin erittäin siisti polttopuukasa!

Ai niin. On jäänyt kertomatta, miltä se nyt sitten oikein tuntui, kun talo oli pystyssä. Ihmeellistähän se. Toisaalta sellainen puulla päähän- fiilis: että vastahan meidän jalat ruopi maata, että päästäispä jo rakentamaan ja nyt se sitten on jo siinä. Toisaalta ihan samanlainen fiilis, kun lasten synnyttyä: sitä vaan tuijottaa, ihmettelee ja salaa vähän ihaileekin omia aikaansaannoksiaan....Ja olenpa jo tässä vaiheessa taloon rakastunutkin: ehdottomasti mun juttu on tuo meidän takapihan lasikuisti!!! Sinne on kuuleman mukaan mahdollisesti tiedossa entistä parempi näkymä merelle, kun meidän vastapäätä olevat lahot puut kaadetaan pois :)

Rakentajan arki alkaa siis pikkuhiljaa asettumaan uomiinsa, kunhan saadaan vielä nuo lasten harrastukset aikataulutettua....että eiköhän tässä haastekertoimia tule löytymään, vaikka kaikki on mennyt tähän asti projektissa enemmän kuin paremmin! :D

Kuvia laitan tuonnempana, nyt töihin...... (miten sitä muuten taloansa maksaa.... )

torstai 18. elokuuta 2011

...Ja nyt näkyykin sitten jo hartiat.....

Edestä...

...sivusta...

....takaa...

...meren suunnasta ...

....tien suunnasta.....

...JA IDÄN SUUNNASTA!! Kyllä. Iäkäs itänaapuripariskunta tuli ihan tulokkaaseen kiinni ja kuvassa näkyvän päädynkin viereen ihmettelemään asiaa. Ja ihan pokkana, vaikka äippä ja vellokset seisoivat vieressä. Että enää ei ihmetytä se mustikan poimijakaan, joka mulkoili meitä MEIDÄN TONTILLA miehen kanssa kun tultiin tontille touhuamaan...


keskiviikko 17. elokuuta 2011

PÄÄ NÄKYY JO !!!!!!

Ja tältä se näyttää:





Terveisin: ylpeä äiti

tiistai 16. elokuuta 2011

Väärä hälytys klo 21.11

Niinhän siinä kävi, että tässä synnytyksessä väärä hälytys tuli tulevan naapurin taholta, eikä itse asianosaisilta. Meidän tontin kohdalla kun kuulemma oli kaksi rekkaa !!! Klo 21.20 tuli väärä hälytys-puhelu samaiselta naapurilta, että ei ne olleetkaan Kannustalon rekkoja vaan naapurin styroksirekkoja....(nyt sitten jännitetään että kait ne purkaa ne styroksinsa sillai että THE rekat mahtuu sinne....

Onnellinen ja jännittynyt odottaja eli minä olen ollut ihan siinä luulossa, että rekkaralli alkaa huomenna aamusta, kuten talotehtaalta ilmoitettiin, niin eikös kirvesmies vinkannut niiden tulevan aina iltasella. Siltä seisomalta lähti tämä rouva kaasuttelemaan kotia kohti laittamaan kaikki talon kamerat lataukseen. (tosin ensin varmistin, ettei vedätä....) Tämä ilta onkin sitten mennyt harmitellessa, ettei rekkaralli ehtinyt alkaa sinä aikana kun me oltiin tontilla iltasella :D

On tää kertakaikkisen piinaavan jännittävää aikaa. Supistelee niin kovin, että tuskinpa ensi yönäkään uni paljon silmiä kutittele... Vaan toivonpa, että näkisin uudesta tulokkaasta edes pienen vilauksen ennen töihin menoa (nyt ei kyllä natsaa ei sitten pätkääkään sinne meno). MIKSEI TALOPAKETIN TILAAJAT SAA SYNNYTYSPÄIVÄÄ PALKALLISENA VAPAANA? JA MITEN SEN ÄIPPÄLOMAN LAITA??? (se on varmaan sitten muuton yhteydessä)

Tässä viimeinen katse ennen h-hetkeä.

Tyyntä myrskyn edellä, ihan niinkuin synnytyksissäkin: pian tämä aakee laakee maisema muuttuu ihan joksikin muuksi. Meidän Kodiksi.  

Ja kuten aina, uusiin tulokkaisiin liittyy aina kaikenmaailman tykötarpeita.... 

Ja lopuksi vielä tässä teille Uutta Nikkaroivaa Kannustalo-sukupolvea :D

Näiden kuvien myötä hyvää yötä. Nukkukoon ken voi.


torstai 11. elokuuta 2011

Still going strong !

Hiljaiselosta huolimatta täällä rakennusprojekti jatkuu. Ei siis ole vielä näkyvissä avioeroa tai loppuunpalamista, vaan MALTTAMATONTA UUDEN KODIN SEINIEN SAAPUMISTA TONTILLE !  Jokainen päivä olen käynyt iltaisin tontilla näpsimässä kuvia, mitä miehet ovat saaneet aikaiseksi sillä aikaa kun itse olen ollut virkarattaassa pyörivä olento. Ja jokaisen kuvan näpsimisen aikana olen visusti päättänyt, että tänä iltana laitan kuvia nykytilanteeesta eetteriin. MUTTA. Kun se ilta on saapunut, on ohjelmassa ollut rakennuslaskujen maksua (ja niitä siis edelleen riittää...), hanojen ja lavuaarien valintaa, miehen selontekoa asioista joita mun pitäisi hoitaa (ja jotka osittain olen hänen mielestään liian hitaalla tempolla hoitanut ;), jne. Ja kun kaikki tuo on hoidettu, niin kello on ollut vähintään 23 ja rouva tillintallin kiireenvilkkaa painamassa päätä tyynyyn.

Mutta tidii, me and myself proudly presents: LATTIAVALUJA VAILLA !




Ja ne lattiavalut saapuvat sitten huomenna. Kuulemma. Melkolailla pihalla olen nyt kaikesta, kun töissä pörrään päivät pitkät. Ärrrrrsyttävää. Kun ois niin mielenkiintoista nähdä kaikki mahdolliset vaiheet ihan omin silmin;)

Tänään on meidän tielle noussut ensimmäisen talon seiniä sinne tien toiseen päähän. Vaikka nytkin jo alkaa uni ilmoittelemaan tulostaan ja pyykkihuoltoa on jäljellä, aion mennä ihailemaan toisten uuden kodin nousemista. Kunhan se mies sieltä saapuu kotia, viimeistelemästä juttuja huomisaamuksi....

PS: Tänään oli ihan pakko käydä naapurikaupungin sisustusliikkeessä, että jaksaa taas rakennella :D
PS#2: Me ollaan alusta asti pyritty joka ilta keräämään roskat raksalta pois ja tänään se kantoi hedelmää: putkimies oli antanut meille täyden kympin tontin siisteydestä :D:D:D:D

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Laskettu aika 17.8.2011 klo 07:00

Tänään saimme hartaasti odotetun tiedon: meidän perheen "vauva" saapuu tontille otsikossa mainittuna ajankohtana. Niin pitää haipakkaa edelleen etten nyt ehdi kuvia laittaa missä nyt mennään, mutta niitä mahdollisesti heti huomenna...tai ylihuomenna....

Lyhyestä virsi kaunis. Näihin tunnelmiin.